*Alhaalla suomeksi*
I have now been in Nepal, Kathmandu for 5 days. It's pretty warm in here, around 20 celcius degrees in the day time. The weather reminds me of Finnish summer; warm when the sun is up but a bit cool in the morning / evening time. Spring just started so it's about to get warmer everyday. The first days went by really fast as I was getting to know new people, places and routes. I was also very tired/ jet lag on my first days even though the time difference to Finland is only 3 h 45 minutes. And in case you are wondering: 45 minutes indeed. This I think is really random but as we are on the topic, another new thing about time occurred to me: Nepalese people also live in the year 2072 (very soon turning to 2073). These cultural differences are really interesting and I can't wait to discover more. Then again I heard an interesting cultural similarity as well; Elisa is also a Nepalese name for a girl (so is Minna, Anu, Merja etc..). Well anyway, during these first 5 days in Nepal I have gotten acquainted with the culture, walked around in the close by areas and started my work for Teachers Without Borders. At the moment I am staying in a hotel and this arrangement is only due until I find a more permanent place to stay.
I have now been in Nepal, Kathmandu for 5 days. It's pretty warm in here, around 20 celcius degrees in the day time. The weather reminds me of Finnish summer; warm when the sun is up but a bit cool in the morning / evening time. Spring just started so it's about to get warmer everyday. The first days went by really fast as I was getting to know new people, places and routes. I was also very tired/ jet lag on my first days even though the time difference to Finland is only 3 h 45 minutes. And in case you are wondering: 45 minutes indeed. This I think is really random but as we are on the topic, another new thing about time occurred to me: Nepalese people also live in the year 2072 (very soon turning to 2073). These cultural differences are really interesting and I can't wait to discover more. Then again I heard an interesting cultural similarity as well; Elisa is also a Nepalese name for a girl (so is Minna, Anu, Merja etc..). Well anyway, during these first 5 days in Nepal I have gotten acquainted with the culture, walked around in the close by areas and started my work for Teachers Without Borders. At the moment I am staying in a hotel and this arrangement is only due until I find a more permanent place to stay.
Kathmandu is the capital city of Nepal. Kathmandu is located in Kathmandu Valley, which again is located in the central region of Nepal. Some of my friends from back home have been asking what is my my first opinion about Nepal. To this questions I can answer that I really like it here and Nepal seems to be very diverse but it's also really hectic at times. The first few days I met with some of my co-workers and they showed me around and took me to dinner and drinks. With the help of my new friends I was soon able to walk around on my own without getting completely lost. While walking around in Kathmandu the first thing you notice is the traffic. It's so loud and there is really no time for wandering in the streets. For instance it takes me a long time to cross the street on my own. Another visible thing in Nepal is poverty. It's easy to spot beggars, houses made of sheet metal and the whole city is more or less under construction. Of course the earthquakes last year have had a huge impact on this issue as 8600 people were killed and 16800 were injured. Around 760 000 houses were reported completely destroyed or damaged. The earthquake affected on 8 million people and 2,8 million were displaced.
What so far has surprised me the most in this country is the lack of stealing. The first days I was holding on tight to my money and phone and I didn't want to carry my visa card with me. Now I have learned that it's totally safe to walk around with all that stuff in your hands or bag. This surprises me because of the poverty. After asking around a bit, apparently the reason for this is that Nepalese people respect tourists as they see them as their guests. Nepalese people are also very kind and helpful and I am used to saying "Namaste" all the time. Moving alone, to a foreign developing country with a completely different culture and norms is at the same time both difficult and rewarding. Even though I have traveled before in Asia and spent time alone during my travels this is the first time that I get to work abroad with local people. This is the opportunity to get to know the culture from a completely different perspective as well as the chance to help the people in need. At times I do have doubts and fears about everything but then I quickly tell myself to chill since it's only been five days. During these five days I have already noticed that being patient, kind and open minded will take you far.
Tällä hetkellä asun vielä hotellissa, mutta odotan jo kovasti, että pääsisin asettumaan aloilleni johonkin pidempiaikaiseen kämppään. Kathmandu sijaitsee siis Kathmandun laaksossa ja Kathmandun laakso on alueena melko suuri. Se sisältää Kathmandun lisäksi muitakin alueita, kuten Bhaktaburin, jossa tulen suurimmaksi osaksi ajasta työskentelemään. Kathmandussa ensimmäisenä silmiin pistää upeiden vuorien lisäksi hektinen liikenne. Joka puolella suhaa autoja, mopoja ja pyöriä. Kadun ylittäminen kestää vielä tässä vaiheessa itseltäni melko kauan. Yllättävintä tähän mennessä mielestäni on ollut se, että täällä ei tarvitse pelätä varkaita. Alkuun pidin kaduilla tiukasti kiinni puhelimestani, lompakosta sekä visakortista, jos sellainen sattui olemaan mukana. Kuulin ja huomasin kuitenkin nopeasti, että Nepalissa ei tarvitse varoa taskuvarkaita, vaan täällä voi rauhassa kuljeksia puhelimien ja muiden arvotavaroiden kanssa. Yllättävää tämä on siksi, että Nepal on yksi Aasian köyhimmistä maista, jossa epätasa-arvoa ylläpitävät etenkin kastijärjestelmät. Myös viiime vuoden maanjäristys on vaikuttanut maan köyhyyteen, sillä sen vaikutukset koskevat noin 8 miljoonaa ihmistä. Maanjäristyksessä kuoli noin 8600 ihmistä ja 16800 ihmistä loukkaantui. Yhteensä yli 760 000 taloutta tuhoutui joko kokonaan tai osittain ja noin 2,8 miljoonaa ihmistä jouduttiin siirtämään kodeistaan. Maanjäristyksen vaikutukset ovat edelleen osa Nepalin jokapäiväistä elämää.
Kuten toisaalta jo Suomessa kuulin, nepalilaiset ihmiset tosiaankin ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita. En edes pysty laskemaan kuinka monta kertaa päivässä sanon "Namaste", koska kaikki (tutut & tuntemattomat) ovat innokkaita moikkaamaan. Vieraaseen maahan lähteminen yksin on jo nyt ollut erittäin mielenkiintoinen ja kasvattava kokemus. Työskenteleminen vapaaehtoisena kehitysmaassa antaa täysin uudenlaisen perspektiivin kulttuuriin tutustumiseen kuin aikaisemmat reissuni. Työskentelen lähinnä paikallisten ihmisten kanssa, jolloin pääsen aitiopaikalta näkemään kehitysmaan ongelmakohtia. Ongelmien ratkaiseminen ei tosiaankaan tapahdu yhdessä yössä ja olenkin jo huomannut että täällä päin maailmaa pärjäämisessä tärkeimmät valttikortit ovat kärsivällisyys, ystävällisyys sekä avoin mieli.
What so far has surprised me the most in this country is the lack of stealing. The first days I was holding on tight to my money and phone and I didn't want to carry my visa card with me. Now I have learned that it's totally safe to walk around with all that stuff in your hands or bag. This surprises me because of the poverty. After asking around a bit, apparently the reason for this is that Nepalese people respect tourists as they see them as their guests. Nepalese people are also very kind and helpful and I am used to saying "Namaste" all the time. Moving alone, to a foreign developing country with a completely different culture and norms is at the same time both difficult and rewarding. Even though I have traveled before in Asia and spent time alone during my travels this is the first time that I get to work abroad with local people. This is the opportunity to get to know the culture from a completely different perspective as well as the chance to help the people in need. At times I do have doubts and fears about everything but then I quickly tell myself to chill since it's only been five days. During these five days I have already noticed that being patient, kind and open minded will take you far.
 |
*** |
Saavuin Nepaliin perjantaina 6.3., joten olen ollut täällä vasta alle viikon. Ensimmäiset päivät menivät vauhdilla, sillä tapasin jo heti työkavereitani, jotka esittelivät paikkoja jo ensimmäisenä päivänä. Aikaero Suomeen on 3h 45 minuuttia ja ainakin omasta mielestäni aikaero minuuteissa mitattuna on erikoista. Toisaalta Nepalissa eletään tällä hetkellä myös vuotta 2072 (vuosi vaihtuu pian 2073) ja tämä on itselleni myös aivan uutta tietoa. Voisin mainita vielä yhden kulttuuriin liittyvän erikoisuuden; nimi Elisa on myös Nepalissa käytetty tytön nimi! Tähän mennessä Nepalissa ollessani olen lähinnä yrittänyt sopeutua uuteen kulttuuriin, tutustunut lähiympäristöön sekä aloittanut työskentelyn Kirkon Ulkomaanavulle. [Tässä vielä mainittakoon, että Kirkon ulkomaanapu on Suomen suurin kehitysyhteistyöjärjestö, jonka työn perusperiaatteena on oikeusperustaisuus. Työskentely tapahtuu siis katsomatta uskontoon, etniseen taustaan tai poliittiseen vaikaumukseen. Lisää tietoa kiinnostuneille Kirkon ulkomaanavun / Act alliancen toiminnasta löytyy täältä. ]
Tällä hetkellä asun vielä hotellissa, mutta odotan jo kovasti, että pääsisin asettumaan aloilleni johonkin pidempiaikaiseen kämppään. Kathmandu sijaitsee siis Kathmandun laaksossa ja Kathmandun laakso on alueena melko suuri. Se sisältää Kathmandun lisäksi muitakin alueita, kuten Bhaktaburin, jossa tulen suurimmaksi osaksi ajasta työskentelemään. Kathmandussa ensimmäisenä silmiin pistää upeiden vuorien lisäksi hektinen liikenne. Joka puolella suhaa autoja, mopoja ja pyöriä. Kadun ylittäminen kestää vielä tässä vaiheessa itseltäni melko kauan. Yllättävintä tähän mennessä mielestäni on ollut se, että täällä ei tarvitse pelätä varkaita. Alkuun pidin kaduilla tiukasti kiinni puhelimestani, lompakosta sekä visakortista, jos sellainen sattui olemaan mukana. Kuulin ja huomasin kuitenkin nopeasti, että Nepalissa ei tarvitse varoa taskuvarkaita, vaan täällä voi rauhassa kuljeksia puhelimien ja muiden arvotavaroiden kanssa. Yllättävää tämä on siksi, että Nepal on yksi Aasian köyhimmistä maista, jossa epätasa-arvoa ylläpitävät etenkin kastijärjestelmät. Myös viiime vuoden maanjäristys on vaikuttanut maan köyhyyteen, sillä sen vaikutukset koskevat noin 8 miljoonaa ihmistä. Maanjäristyksessä kuoli noin 8600 ihmistä ja 16800 ihmistä loukkaantui. Yhteensä yli 760 000 taloutta tuhoutui joko kokonaan tai osittain ja noin 2,8 miljoonaa ihmistä jouduttiin siirtämään kodeistaan. Maanjäristyksen vaikutukset ovat edelleen osa Nepalin jokapäiväistä elämää.
Kuten toisaalta jo Suomessa kuulin, nepalilaiset ihmiset tosiaankin ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita. En edes pysty laskemaan kuinka monta kertaa päivässä sanon "Namaste", koska kaikki (tutut & tuntemattomat) ovat innokkaita moikkaamaan. Vieraaseen maahan lähteminen yksin on jo nyt ollut erittäin mielenkiintoinen ja kasvattava kokemus. Työskenteleminen vapaaehtoisena kehitysmaassa antaa täysin uudenlaisen perspektiivin kulttuuriin tutustumiseen kuin aikaisemmat reissuni. Työskentelen lähinnä paikallisten ihmisten kanssa, jolloin pääsen aitiopaikalta näkemään kehitysmaan ongelmakohtia. Ongelmien ratkaiseminen ei tosiaankaan tapahdu yhdessä yössä ja olenkin jo huomannut että täällä päin maailmaa pärjäämisessä tärkeimmät valttikortit ovat kärsivällisyys, ystävällisyys sekä avoin mieli.
-Elisa-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti