Nepal is very different from any other country that I have visited before. The size of Nepal is around one third of Finland yet it is inhabited by over 27 million people. I have now started my work as a volunteer and my first day at work was actually very interesting. On my very first day at work I saw Prince Harry! Yes, his royal highness was visiting UCEP, the local NGO that I work for. Needless to say that this was the most unforgettable first day at work that I have ever experienced. Unfortunately taking photos was extremely prohibited, so I don't have any photos of the prince. But if interested, in here you can see Prince Harry himself posting pictures about his visit on facebook. Things work very differently in here than in Finland and at times it's actually really hard getting used to the cultural differences. First of all the week starts in here on Sunday, so Saturday is the only day out of the office. I follow the Finnish office hours so unlike my co-workers I work from Monday to Friday. In Nepal there are many holidays through out the year so there are days off from work every now and then. Just last week there was a big festival called "Holi", the festival of colors. It is a national holiday of happiness and the tradition is to enjoy colors by sprinkling it on other people out in the streets. So when walking on the streets you shouldn't be offended when people throw water/ colors at you while wishing "Happy Holi". This festival was really one of a kind and I really enjoyed it- why don't we have this kind of a festival in Finland??
Just recently I moved to my own (=rental) apartment. My apartment is really big and cozy in my opinion. Cooking is easy as I have a stove that works on gas but problems occur if you need to keep food / drinks in the cold. The electricity is not available 24/7 so this means that the fridge does not stay cold at all times. Some of my lights work at all hours and I do have power coming from two plugs at all the times but other than that there are power cuts everyday. By this time I have already gotten used to the power going on and off where ever I am so this is not a problem for me. At first my biggest adjustment was getting used to the coldness inside the houses- the houses don't have any kind of heating system and the walls don't hold much. This also means that I hear all the noises coming from outside my house. Sometimes it's difficult to sleep due to the barking dogs but at the same time I am feeling very cozy because I never feel alone since I can hear all the time what other people are up to. The best thing about the apartments in Nepal are the rooftops. I really love going up there just to watch the city.
Nepalese people are very kind and sometimes their kindness leads to difficult situations because of the cultural differences. Nepalese people always want to help even though they have no idea how to. For instance moving around with a taxi in here has proven to be extremely difficult for me. If I jump in to a taxi in Finland I give the driver the address and the driver takes me there and that's that. But in here the drivers might tell you that they will take you to your destination but in reality they might actually have no clue on where to go. So there we are, two clueless strangers on a taxi driving around the city. Thankfully I have my local friends to call when this happens. Getting around in Nepal is easiest with a bike but I don't have one myself at the moment. I consider myself a very lucky lady because I have such great people around me, people who are willing to take me to places on the backseats of their bikes or cars. Dhanyabad. Thank you.
***
Nepal on hyvin erilainen kuin mikään aikaisempi maa, missä olen käynyt. Etenkin verrattuna Suomeen moni asia toimii täällä todella eri tavalla ja yritän vielä itsekin totutella muutokseen. Ensinnäkin Nepalissa viikko alkaa sunnuntaista, mikä tarkoittaa sitä, että lauantai on viikon ainoa vapaapäivä. Toisin kuin paikalliset, itse työskentelen suomalaisen rytmin mukaan eli maanantaista perjantaihin. Viikonloppu täällä on siis melko erilainen ja välillä on vaikea muistaa, että paikat eivät ole kiinni sunnuntaisin. Ensimäinen työpäiväni osoittautui myös hyvin erikoiseksi- Prinssi Harry vieraili työpaikallani paikallisessa järjestössä nimeltä UCEP. [UCEP auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten pääsyä koulutukseen]. Valitettavasti tästä tilaisuudesta ei saanut räpsiä kuvia, mutta niitä löytyy esimerkiksi hänen korkeutensa facebook-sivuilta. Tämänkaltaiset kuninkaalliset tilaisuudet eivät tietenkään ole arkipäivää Nepalissa, mutta täällä vietetään paljon muita erilaisia juhlapäiviä ympäri vuoden. Hyvänä esimerkkinä tästä on yksi vuoden suurimmista juhlista nimeltä "Holi", johon minullakin oli kunnia osallistua. Holi eli "festival of colors" on värien sekä onnellisuuden juhla, jolloin kadut täyttyvät värikkäistä ihmisistä, jotka toivottavat Hyvää Holia länttäämällä väriä vastaantulevien ihmisten päälle. Ei kannata siis loukkaantua, jos Holin aikaan joutuu keskelle vesi&väri"sotaa". Parasta on olla juhlassa mukana hyvällä hengellä. Todella mahtava juhlapäivä!!
Kuluneiden viikkojen aikana, olen myös päässyt asettumaan uuteen vuokrakämppääni, joka sijaitsee Kathmandun laitamilla. Kooltaan kämppä on erittäin tilava ja olenkin yrittänyt asettua taloksi myös keittiön puolella. Keittiössä hella toimii kaasulla ja tämä on erittäin hyvä asia, sillä kokkaaminen ei tällöin tuota milloinkaan ongelmia. Ruoan kylmässä säilyttäminen puolestaan on ongelmallista, sillä jatkuvien sähkökatkosten vuoksi jääkaappi ei ole kylmänä kuin vain osan ajasta. Sähköt katkeilevat muutenkin pitkin päivää, mutta tähän olen jo tottunut, eikä se aiheuta haittaa itselleni. Alkuun vaikeinta oli totutella kämpän kylmyyteen ja ulkoa kuuluviin ääniin, sillä taloissa ei ole juuri minkäänlaisia lämpösysteemeitä ja tiivisteet ovat olemattomat. Kuulen siis kadun, ihmisten ja mopojen äänet sisälle yötä päivää ja nukahtaminen on toisinaan vaikeaa. Toisaalta en ikinä tunne olevani yksin, kun olen jatkuvasti perillä muiden ihmisten ja/tai eläinten tekemisistä. Ihmisten lisäksi ulkona siis pyörii paljon katukoiria ja lintujen viserrykset kuuluvat myös sisälle asti. Kämppäni ulkopuolella liikkuminen on osoittautunut hieman hankalaksi, etenkin alkuvaiheessa. Taksit toimivat aivan eri tavalla täällä kuin Suomessa, enkä voi aina luottaa pääseväni taksilla perille. Nepalilaiset ovat niin ystävällisiä, että he haluavat auttaa kaikin keinoin, vaikka eivät osaisikaan ja tämän vuoksi esimerkiksi taksikuskit usein sanovat osaavansa tien, vaikka todellisuudessa heillä ei olisi harmaita aavistusta. Koska en itsekään osaa reittejä, niin perille pääseminen on tällöin todella hankalaa. Onneksi paikalliset kaverini auttavat näissä tilanteissa, enkä ole kertaakaan jäänyt yksin kaduille pyörimään. Paras tapa liikkua täällä on mielestäni mopolla tai skootterilla, vaikka itselläni ei tällä hetkellä olekaan kyseistä menopeliä. Olen kuitenkin päässyt liikkumaan erittäin ketterästi tuttujeni mopo/ auto kyydeillä. Kiitos tästä siis ystävällisten paikallisten!
-Elisa-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti