Adjusting to cultural differences

Nepal is very different from any other country that I have visited before. The size of Nepal is around one third of Finland yet it is inhabited by over 27 million people. I have now started my work as a volunteer and my first day at work was actually very interesting. On my very first day at work I saw Prince Harry! Yes, his royal highness was visiting UCEP, the local NGO that I work for. Needless to say that this was the most unforgettable first day at work that I have ever experienced. Unfortunately taking photos was extremely prohibited, so I don't have any photos of the prince. But if interested, in here you can see Prince Harry himself posting pictures about his visit on facebook. Things work very differently in here than in Finland and at times it's actually really hard getting used to the cultural differences. First of all the week starts in here on Sunday, so Saturday is the only day out of the office. I follow the Finnish office hours so unlike my co-workers I work from Monday to Friday. In Nepal there are many holidays through out the year so there are days off from work every now and then. Just last week there was a big festival called "Holi", the festival of colors. It is a national holiday of happiness and the tradition is to enjoy colors by sprinkling it on other people out in the streets. So when walking on the streets you shouldn't be offended when people throw water/ colors at you while wishing "Happy Holi". This festival was really one of a kind and I really enjoyed it- why don't we have this kind of a festival in Finland?? 

Just recently I moved to my own (=rental) apartment. My apartment is really big and cozy in my opinion. Cooking is easy as I have a stove that works on gas but problems occur if you need to keep food / drinks in the cold. The electricity is not available 24/7 so this means that the fridge does not stay cold at all times. Some of my lights work at all hours and I do have power coming from two plugs at all the times but other than that there are power cuts everyday. By this time I have already gotten used to the power going on and off where ever I am so this is not a problem for me. At first my biggest adjustment was getting used to the coldness inside the houses- the houses don't have any kind of heating system and the walls don't hold much. This also means that I hear all the noises coming from outside my house. Sometimes it's difficult to sleep due to the barking dogs but at the same time I am feeling very cozy because I never feel alone since I can hear all the time what other people are up to. The best thing about the apartments in Nepal are the rooftops. I really love going up there just to watch the city.

Nepalese people are very kind and sometimes their kindness leads to difficult situations because of the cultural differences. Nepalese people always want to help even though they have no idea how to. For instance moving around with a taxi in here has proven to be extremely difficult for me. If I jump in to a taxi in Finland I give the driver the address and the driver takes me there and that's that. But in here the drivers might tell you that they will take you to your destination but in reality they might actually have no clue on where to go. So there we are, two clueless strangers on a taxi driving around the city. Thankfully I have my local friends to call when this happens. Getting around in Nepal is easiest with a bike but I don't have one myself at the moment. I consider myself a very lucky lady because I have such great people around me, people who are willing to take me to places on the backseats of their bikes or cars. Dhanyabad. Thank you.

***

Nepal on hyvin erilainen kuin mikään aikaisempi maa, missä olen käynyt. Etenkin verrattuna Suomeen moni asia toimii täällä todella eri tavalla ja yritän vielä itsekin totutella muutokseen. Ensinnäkin Nepalissa viikko alkaa sunnuntaista, mikä tarkoittaa sitä, että lauantai on viikon ainoa vapaapäivä. Toisin kuin paikalliset, itse työskentelen suomalaisen rytmin mukaan eli maanantaista perjantaihin. Viikonloppu täällä on siis melko erilainen ja välillä on vaikea muistaa, että paikat eivät ole kiinni sunnuntaisin. Ensimäinen työpäiväni osoittautui myös hyvin erikoiseksi- Prinssi Harry vieraili työpaikallani paikallisessa järjestössä nimeltä UCEP. [UCEP auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten pääsyä koulutukseen]. Valitettavasti tästä tilaisuudesta ei saanut räpsiä kuvia, mutta niitä löytyy esimerkiksi hänen korkeutensa facebook-sivuilta. Tämänkaltaiset kuninkaalliset tilaisuudet eivät tietenkään ole arkipäivää Nepalissa, mutta täällä vietetään paljon muita erilaisia juhlapäiviä ympäri vuoden. Hyvänä esimerkkinä tästä on yksi vuoden suurimmista juhlista nimeltä "Holi", johon minullakin oli kunnia osallistua. Holi eli "festival of colors" on värien sekä onnellisuuden juhla, jolloin kadut täyttyvät värikkäistä ihmisistä, jotka toivottavat Hyvää Holia länttäämällä väriä vastaantulevien ihmisten päälle. Ei kannata siis loukkaantua, jos Holin aikaan joutuu keskelle vesi&väri"sotaa". Parasta on olla juhlassa mukana hyvällä hengellä. Todella mahtava juhlapäivä!! 

Kuluneiden viikkojen aikana, olen myös päässyt asettumaan uuteen vuokrakämppääni, joka sijaitsee Kathmandun laitamilla. Kooltaan kämppä on erittäin tilava ja olenkin yrittänyt asettua taloksi myös keittiön puolella. Keittiössä hella toimii kaasulla ja tämä on erittäin hyvä asia, sillä kokkaaminen ei tällöin tuota milloinkaan ongelmia. Ruoan kylmässä säilyttäminen puolestaan on ongelmallista, sillä jatkuvien sähkökatkosten vuoksi jääkaappi ei ole kylmänä kuin vain osan ajasta. Sähköt katkeilevat muutenkin pitkin päivää, mutta tähän olen jo tottunut, eikä se aiheuta haittaa itselleni. Alkuun vaikeinta oli totutella kämpän kylmyyteen ja ulkoa kuuluviin ääniin, sillä taloissa ei ole juuri minkäänlaisia lämpösysteemeitä ja tiivisteet ovat olemattomat. Kuulen siis kadun, ihmisten ja mopojen äänet sisälle yötä päivää ja nukahtaminen on toisinaan vaikeaa. Toisaalta en ikinä tunne olevani yksin, kun olen jatkuvasti perillä muiden ihmisten ja/tai eläinten tekemisistä. Ihmisten lisäksi ulkona siis pyörii paljon katukoiria ja lintujen viserrykset kuuluvat myös sisälle asti. Kämppäni ulkopuolella liikkuminen on osoittautunut hieman hankalaksi, etenkin alkuvaiheessa. Taksit toimivat aivan eri tavalla täällä kuin Suomessa, enkä voi aina luottaa pääseväni taksilla perille. Nepalilaiset ovat niin ystävällisiä, että he haluavat auttaa kaikin keinoin, vaikka eivät osaisikaan ja tämän vuoksi esimerkiksi taksikuskit usein sanovat osaavansa tien, vaikka todellisuudessa heillä ei olisi harmaita aavistusta. Koska en itsekään osaa reittejä, niin perille pääseminen on tällöin todella hankalaa. Onneksi paikalliset kaverini auttavat näissä tilanteissa, enkä ole kertaakaan jäänyt yksin kaduille pyörimään. Paras tapa liikkua täällä on mielestäni mopolla tai skootterilla, vaikka itselläni ei tällä hetkellä olekaan kyseistä menopeliä. Olen kuitenkin päässyt liikkumaan erittäin ketterästi tuttujeni mopo/ auto kyydeillä. Kiitos tästä siis ystävällisten paikallisten!

-Elisa-

Well hello Nepal!

*Alhaalla suomeksi*

I have now been in Nepal, Kathmandu for 5 days. It's pretty warm in here, around 20 celcius degrees in the day time. The weather reminds me of Finnish summer; warm when the sun is up but a bit cool in the morning / evening time. Spring just started so it's about to get warmer everyday. The first days went by really fast as I was getting to know new people, places and routes. I was also very tired/ jet lag on my first days even though the time difference to Finland is only 3 h 45 minutes. And in case you are wondering: 45 minutes indeed. This I think is really random but as we are on the topic, another new thing about time occurred to me: Nepalese people also live in the year 2072 (very soon turning to 2073). These cultural differences are really interesting and I can't wait to discover more. Then again I heard an interesting cultural similarity as well; Elisa is also a Nepalese name for a girl (so is Minna, Anu, Merja etc..). Well anyway, during these first 5 days in Nepal I have gotten acquainted with the culture, walked around in the close by areas and started my work for Teachers Without Borders. At the moment I am staying in a hotel and this arrangement is only due until I find a more permanent place to stay.

Kathmandu is the capital city of Nepal. Kathmandu is located in Kathmandu Valley, which again is located in the central region of Nepal. Some of my friends from back home have been asking what is my my first opinion about Nepal. To this questions I can answer that I really like it here and Nepal seems to be very diverse but it's also really hectic at times. The first few days I met with some of my co-workers and they showed me around and took me to dinner and drinks. With the help of my new friends I was soon able to walk around on my own without getting completely lost. While walking around in Kathmandu the first thing you notice is the traffic. It's so loud and there is really no time for wandering in the streets. For instance it takes me a long time to cross the street on my own. Another visible thing in Nepal is poverty. It's easy to spot beggars, houses made of sheet metal and the whole city is more or less under construction. Of course the earthquakes last year have had a huge impact on this issue as 8600 people were killed and 16800 were injured. Around 760 000 houses were reported completely destroyed or damaged. The earthquake affected on 8 million people and 2,8 million were displaced.

What so far has surprised me the most in this country is the lack of stealing. The first days I was holding on tight to my money and phone and I didn't want to carry my visa card with me. Now I have learned that it's totally safe to walk around with all that stuff in your hands or bag. This surprises me because of the poverty. After asking around a bit, apparently the reason for this is that Nepalese people respect tourists as they see them as their guests. Nepalese people are also very kind and helpful and I am used to saying "Namaste" all the time. Moving alone, to a foreign developing country with a completely different culture and norms is at the same time both difficult and rewarding. Even though I have traveled before in Asia and spent time alone during my travels this is the first time that I get to work abroad with local people. This is the opportunity to get to know the culture from a completely different perspective as well as the chance to help the people in need. At times I do have doubts and fears about everything but then I quickly tell myself to chill since it's only been five days. During these five days I have already noticed that being patient, kind and open minded will take you far. 

***

Saavuin Nepaliin perjantaina 6.3., joten olen ollut täällä vasta alle viikon. Ensimmäiset päivät menivät vauhdilla, sillä tapasin jo heti työkavereitani, jotka esittelivät paikkoja jo ensimmäisenä päivänä. Aikaero Suomeen on 3h 45 minuuttia ja ainakin omasta mielestäni aikaero minuuteissa mitattuna on erikoista. Toisaalta Nepalissa eletään tällä hetkellä myös vuotta 2072 (vuosi vaihtuu pian 2073) ja tämä on itselleni myös aivan uutta tietoa. Voisin mainita vielä yhden kulttuuriin liittyvän erikoisuuden; nimi Elisa on myös Nepalissa käytetty tytön nimi! Tähän mennessä Nepalissa ollessani olen lähinnä yrittänyt sopeutua uuteen kulttuuriin, tutustunut lähiympäristöön sekä aloittanut työskentelyn Kirkon Ulkomaanavulle. [Tässä vielä mainittakoon, että Kirkon ulkomaanapu on Suomen suurin kehitysyhteistyöjärjestö, jonka työn perusperiaatteena on oikeusperustaisuus. Työskentely tapahtuu siis katsomatta uskontoon, etniseen taustaan tai poliittiseen vaikaumukseen. Lisää tietoa kiinnostuneille Kirkon ulkomaanavun / Act alliancen toiminnasta löytyy täältä. ]

Tällä hetkellä asun vielä hotellissa, mutta odotan jo kovasti, että pääsisin asettumaan aloilleni johonkin pidempiaikaiseen kämppään. Kathmandu sijaitsee siis Kathmandun laaksossa ja Kathmandun laakso on alueena melko suuri. Se sisältää Kathmandun lisäksi muitakin alueita, kuten Bhaktaburin, jossa tulen suurimmaksi osaksi ajasta työskentelemään. Kathmandussa ensimmäisenä silmiin pistää upeiden vuorien lisäksi hektinen liikenne. Joka puolella suhaa autoja, mopoja ja pyöriä. Kadun ylittäminen kestää vielä tässä vaiheessa itseltäni melko kauan. Yllättävintä tähän mennessä mielestäni on ollut se, että täällä ei tarvitse pelätä varkaita. Alkuun pidin kaduilla tiukasti kiinni puhelimestani, lompakosta sekä visakortista, jos sellainen sattui olemaan mukana. Kuulin ja huomasin kuitenkin nopeasti, että Nepalissa ei tarvitse varoa taskuvarkaita, vaan täällä voi rauhassa kuljeksia puhelimien ja muiden arvotavaroiden kanssa. Yllättävää tämä on siksi, että Nepal on yksi Aasian köyhimmistä maista, jossa epätasa-arvoa ylläpitävät etenkin kastijärjestelmät. Myös viiime vuoden maanjäristys on vaikuttanut maan köyhyyteen, sillä sen vaikutukset koskevat noin 8 miljoonaa ihmistä. Maanjäristyksessä kuoli noin 8600 ihmistä ja 16800 ihmistä loukkaantui. Yhteensä yli 760 000 taloutta tuhoutui joko kokonaan tai osittain ja noin 2,8 miljoonaa ihmistä jouduttiin siirtämään kodeistaan. Maanjäristyksen vaikutukset ovat edelleen osa Nepalin jokapäiväistä elämää. 

Kuten toisaalta jo Suomessa kuulin, nepalilaiset ihmiset tosiaankin ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita. En edes pysty laskemaan kuinka monta kertaa päivässä sanon "Namaste", koska kaikki (tutut & tuntemattomat) ovat innokkaita moikkaamaan. Vieraaseen maahan lähteminen yksin on jo nyt ollut erittäin mielenkiintoinen ja kasvattava kokemus. Työskenteleminen vapaaehtoisena kehitysmaassa antaa täysin uudenlaisen perspektiivin kulttuuriin tutustumiseen kuin aikaisemmat reissuni.  Työskentelen lähinnä paikallisten ihmisten kanssa, jolloin pääsen aitiopaikalta näkemään kehitysmaan ongelmakohtia. Ongelmien ratkaiseminen ei tosiaankaan tapahdu yhdessä yössä ja olenkin jo huomannut että täällä päin maailmaa pärjäämisessä tärkeimmät valttikortit ovat kärsivällisyys, ystävällisyys sekä avoin mieli. 

-Elisa-